Hiihtoharrastus Salonkylässä
Salonkyläläiset lienevät hiihtäneen jo vuosisatoja, mutta ensimmäisiä hiihtokilpailuja alettiin järjestää 1920-luvulla. Kilpailukeskuksena oli Nikulan seurantalo ja hiihto tapahtui joen jäällä Rauma - Nikula välillä. Usein oli mukana hiihtäjiä aina Evijärveltä saakka. Salonkyläläisistä hiihtivät mm. Yrjö Salo, Toivo, Huugo, Oiva ja Eino Rauma, Urho Ämmänkoski sekä Paavo Jokivirta. Saman vuosikymmenen lopulla alettiin järjestää suojeluskunnan jäsentenvälisiä hiihtoja Mankkilan- ja Hongankosken välillä.
1930-luvun alkuvuosina alkoivat ensimmäiset murtomaahiihtokilpailut hiihtoreitin kulkiessa Arosta Röspäkin kautta Roskasaareen. Sarjoja oli vain yksi (yleinen sarja) ja hiihtäjiä kilpailuihin osallistui aina Pietarsaaresta saakka. Toinen murtomaahiihtojen pitopaikka oli Mäkilän alue seurantalon valmistuttua. Vuonna 1938 järjestettiin niin sanotut Salonkylän Hiihdot, jotka voitti Heimo Pulkkinen vieden myös kiertopalkinnon omakseen. Salonkyläläisistä osallistuivat Eino ja Pentti Kattilakoski (käyttivät myös sukunimeä Aro) sekä Leevi Salo nuorten sarjaan. Kilpailujen yhteydessä oli nuolenheittoa sekä iltamat, joissa kuultiin mm. Eino Aron tervehdyspuhe, Emilia Rauman lausuntaesitys, Leevi Salon murrejuttu ja Julius Salmelan puhe hiihtourheilun merkityksestä sekä jaettiin palkinnot.
Samana vuonna menestyi Eino Aro (Kattilakoski) hyvin myös piirinmestaruus- ja suojeluskuntajärjestön valtakunnallisissa kilpailuissa. Kalajoella hiihdetyissä pm-kilpailuissa Eino vei 30 km:n mestaruuden voittamalla evijärvistä Eino Kirsilää lähes kolme minuuttia. Kannuksessa pidetyissä sk-järjestön valtakunnallisissa kilpailuissa Eino Aro sijoittui ampumahiihdossa viidenneksi.
Salonkylässä järjestettiin 1939 pm-hiihdot, joissa oli yleisen sarjan lisäksi sarjat alle 18-vuotiaille, 18-21 vuotiaille sekä naisille. Lisäksi Salonkylässä suoritettiin yhdistetyn kilpailun hiihto-osuus. Salonkyläläisistä osallistui yhdistetyssä poikien sarjaan Pauli Klemola, joka myöhemmin rakensi hyppyrimäen kotinsa lähelle Ylijoenkankaalle. Pm-hiihtojen latu kiersi seurantalolta Taipaleen kautta Aittamaalle ja edelleen Kiviharjulle, Sarparaumalle ja Jokinevan kautta seurantalolle. Aittamaalla oli väliaikapiste, josta väliajat toimitettiin hiihtämällä seurantalolle, joten toimitsijoiltakin vaadittiin hyvää kuntoa.
Aron veljesten hiihtoinnostusta 1930 luvulla kuvaa hyvin se, että Väinö Kattilakoski hiihti edellä mainittuja sk-järjestön kilpailuja seuraamaan Kannukseen. Matkaa kertyi runsaat 50 kilometriä. Hän lähti kotoaan aamulla seitsemän aikaan hiihti suoraan Emmesiin, josta talviteitä pitkin Ullavan Alikylälle. Alikylällä hän huilasi Kalle Olkkolan talossa ja jatkoi Olkkolan neuvomaa reittiä Kannukseen ollen perillä puoli neljän aikoihin. Seuraavan päivän kilpailut seurattuaan hän palasi junalla ja linja-autolla Kokkolan kautta kotiinsa. Veljesten hiihtoinnostusta kuvaa hyvin Timosen Väinön epäilys, että Aron pojat nukkuvatkin sukset jalassa.
Sodan aikana "hiihtorintamalla" oli luonnollisesti hiljaiseloa. Sodan jälkeen alettiin KP-V:n Salonkylän kyläosaston toimesta järjestää yleisiä hiihtoja sekä myöhemmin piirikunnallisia aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Kilpailuissa oli tavallisesti yleisen sarjan lisäksi naisten sarja ja 1-4 nuorten sarjaa. Hiihtäjiä näihin kilpailuihin osallistui yleensä myös Evijärveltä, Lappajärveltä ja Teerijärveltä. Kyläosasto järjesti lisäksi jäsentenvälisiä kilpailuja ja usein hiihtokilpailujen yhteydessä pidettiin iltamat tai tanssit.Salonkyläläisistä hiihtivät ainakin Martti Rauma, Arvo Puumala, Pentti O. Salo, Paavo Salo, Hannu ja Keijo Rauma, Allan Löfbacka ja Sauli Hautaniemi. Pentti Kattilakoski toimi innokkaana hiihtäjien vetäjänä 1950-ja 60-luvuilla, jolloinka hiihtivät muun muassa Aarre Pajukangas, Keijo Kattilakoski, Leo Järvelä, Hannu U. Salo, Matti Kattilakoski (pm-kultaa -63), Matti Viiperi , Eero Kattilakoski (pm viestissä kultaa -65) ja Tapio Kuusinen.
1940-luvulta vuoteen 1963 järjestettiin Salonkylän ja Haaviston välinen hiihto-ottelu, ilmeisesti samoissa merkeissä kisailtiin jo ennen sotiakin. Alkuun kilpailu hiihdettiin viestinä myöhemmin henkilökohtaisena, jolloin kylien paremmuus ratkottiin yhteisaikojen perusteella. Järjestelyvuorossa ollut kylä koetti monesti vetää kotiinpäin - niinpä haavistolaisten latu saattoi laskea tiheän pensaikon läpi ja tehdä sen jälkeen arvaamattoman mutkan. Myös Rauma-Viiperin ja Salo-Kattilakosken kinkeripiirit kisailivat joskus paremmuudestaan.
Viiperille puuhattiin valaistulatu 1970-luvun alkuvuosina ja valolatu tarjosikin paitsi harjoittelupaikan myös kuntoilupaikan sekä viiperi- että salonkyläläisille. Tuohon aikaan kilpaili menestyksekkäästi Kimmo Krintilä. Salonkylän valaistulatu rakennettiin muutama vuosi myöhemmin seurantalon maastoon ja siinä pidettiinkin yleensä marttojen tai nuorisoseuran toimesta "nappulahiihdot" kerran talvessa.
Kautta aikojen parhaiten menestyneet salonkyläläishiihtäjät ovat olleet Asta ja Satu Kattilakoski isosetänsä Einon lisäksi.
Oman lukunsa ansaitsevat 1986-94 järjestetyt Viiperin Hiihdot. Nämä nuorten hiihtokilpailut keräsivät parhaimmillaan lähes 300 nuorta hiihtäjää Keski- ja Etelä-Pohjanmaalta, joten ne olivat sekä kooltaan että tasoltaa varsin mittavat kilpailut.
© Eero Kattilakoski
