Mäenlaskulla Kaustisella yli 100 vuoden perinteet
Ensimmäiset mäenlaskukilpailut lienee toimeenpantu Kaustisella niinkin varhain kuin maaliskuussa 1899, joissa mäkeä lähdettiin laskemaan torvisoittokunnan tahdissa. Tuolloin oli ilmoitus lehdessä: "Mäenlaskukilpailu toimeenpannaan Kaustisella ensi lauantaina. Kokoonnutaan kirkolle klo 6 aamulla. Torvisoittokunta on mukana."
Ensimmäinen mäki Finninkalliolle
Perhonjoen jyrkät rinteet, kukkulat ja kummut olivat poikien mäenlaskuharrastuksen alkuaikoina ensimmäisten hyppyjen pitopaikkoina. Kun taito karttui siirryttiin kallioille. Alussa vielä lumihyppyri sai heittää pojat ilmaan. Parhaissa lumihyppyreistäkin lennettiin kyllä jo kymmeniä metrejä.
Ensimmäinen hyppyrimäki rakennettiin suojeluskunnan toimesta Finninkalliolle ja se valmistui v. 1914. 
Nykyisen kalliopaviljongin paikalla ollut mäki sai toimia mäenlaskuharrastuksen tukikohtana kymmeniä vuosia. Sitä korjailtiin usein - sekä mäen että alastulon profiileja muutettiin ajan mukaan, ja vauhtimäkeä korotettiin. Kun puutavara vauhtimäessä ei ollut kyllästettyä, saivat pojat olla usein vasara ja naulat mukanaan korjailemassa mäkeä ja naulaamassa uusia lautoja.
Ensimmäisen mäen parhaita kaustislaisia olivat Vilho Penttilä, Yrjö Isokangas, Aarne Varila, Tapani Toivonen, Unto Peltoniemi, Paavolan ja Pesolan veljekset, Esa Virkkala jne. Alkuperäisen mäen mäkiennätys oli Sakari Pällin nimissä. Mäestä laskivat monet sen ajan suuruudet kuten Leo Laakso, Lauri Valonen jne. Profiilin muutoksilla mäestä taidettiin myöhemmin hypätä pidemmällekin. Kaustislaisista Peltoniemen Unto taisi hypätä mäessä pisimmälle.
Toinen mäki suuri haave
Kaustislaiset urheilumiehet, etenkin talviurheilun ystävät, elivät uuden, suuremman mäen toivossa. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut ryhtyä sanoista tekoihin. Vasta, kun Veikkauksen voittovaroista ryhdyttiin jakamaan urheilupaikkarakentamiseen rahaa, unelma kasvoi tekojen tasalle. Uuden upean 50 m:n mäen rakentaminen aloitettiin 1961.
Puuhamiehinä olivat mm. Pauli Känsälä, Tapani Toivonen, Veikko Kivelä, Olli Löfbacka, Matti Nikula, sekä Paavolan veljekset Jouko ja Timo sekä monet muut. Vihkiäiskisat pidettiin 31.3.1963 eduskunnan puhemiehen Kauno Kleemolan vihkiessä mäen.
Mäen avaushypyn suoritti rovaniemeläinen Ensio Hyytiä (katso video!)
Rakentamaan lähdettäessä kustannusarvio oli 6,5 milj. silloista markkaa, mutta rakentamisen mukana ja inflaation myötä kustannukset kohosivat. Syksyllä 1966, kun mäkeen saatiin myös valaistus, on siihen mennyt varoja jo n. 10 milj. silloista markkaa.
Tuntuu ihmeeltä, miten pieni köyhä seura saattoi uhrata niin paljon hyppyrimäkeen. Eikö tuota olisi voinut käyttää paremminkin? Pohjan-Veikot selvisi kuitenkin veloistaan. Hyppyrimäen myötä Kaustisen kansalliset hiihdot muuttuivat kansainvälisiksi talvikisoiksi. Sekä mäessä, että laduilla Kaustisella nähtiin lähes kaikki maailman parhaat mäenlaskijat ja hiihtäjät. Yleisökin löysi tiensä kisoihin sankoin joukoin. Tämä olikin selviytymisen suurin syy.
Mutta ihme oli myös se, että Pohjan-Veikkojen toiminta 1960-luvulla alkupuolella kohosi korkeammalle kuin se koskaan ennen on ollut. Sitä todistaa v. 1964 Keskipohjanmaan maljan voitto yli 300 pisteen erolla toiseksi parhaaseen Keski-Pohjanmaan piirin seuraan.
Parhaita kaustislaisia mäkimiehiä olivat Timo ja Olli Kangas sekä Markku ja Lauri Kivelä. Vahva tukipilari niin mäenlaskussa kuin talkoopuolellakin oli Nikulan Matti. Muita hyppääjiä olivat mm. Erkki Ahtiainen, Risto Timonen jne. Usein kuitenkin elämän muut alueet vetivät voimakkaammin, Niinpä Kankaan Juhasta ei tullut mäkihyppääjää vaan kapellimestari.
Pienenä episodina kaustislaisesta tavasta järjestää kisat voisi kertoa jutun, kun lahtelaiset olivat kiinnostuneita meidän "tietokonejärjestelmästämme", koska me saimme niin nopeasti tulokset hypyn jälkeen! Lahden joukkueenjohtajan hämmästys oli suuri, kun hän näki järjestelmämme. Se oli seuraavanlainen: tuomarit antoivat pisteet, Kentalan Eero tai myöhemmin Puumalan Juhani pudotti parhaan ja heikoimman pistemäärän pois ja laski päässään kolmen tuomarin pisteet yhteen. Joku katsoi taulukosta pituuspisteet ja taasen nopea päässälasku ja ennen kuin laskija oli kunnolla päässyt kääntöpaikalle. Virkkalan Taito kuulutti tuloksen. Finnilän Eino tai Löfbackan Olli kirjoitti tuloskortin, joka oli kuin taideteos. Kortit pidettiin kaiken aikaa paremmuusjärjestyksessä, joten tilanne oli kuuluttajan sitä myötä yleisön tiedossa kaiken aikaa.
Lisää kuvia mäestä ja hyppääjistä
Muitakin mäkiä
Kirkonkylän uusi mäki on liian suuri vasta-alkajille. Kaikkina aikoina Kaustisellakin on ollut harjoittelumäkiä. Paavolan veljesten rakentama hyppyrimäki Perhonjoen rannalla Virkkalassa toimi useita vuosia hyvänä harjoittelumäkenä. Mäen alastulon profiili oli huomattavasti jyrkempi kuin ensimmäisen mäen eli nk suojeluskunnan rakentaman mäen. Mäet täydensivät hyvin toisiaan erilaisuudestaan johtuen.
Paavolan mäki koki parhaat hetkensä, kun Helsingin Sanomat tuki Hopesompa-kisoja. Silloin mäkihypyn lupauksia Kaustisella olivat mm. Jari Valo, Teemu Vesala, Kaleva Puumala, Harri Backman, Matti Nikkilä jne. Usein kisoissa oli yli viisikymmentä osallistujaa. Se oli todellista nuorisotyötä.
Jylhän mäki
Isonkankaan Yrjö lienee saanut mäki-innostuksen suojeluskunta-ajoilta, sillä hän oli puuhamiehenä, kun Jylhään rakennettiin mäki 60-luvulla. Harjukoskella, Isonkankaan tiehaaran lähettyvillä ollut mäki toimi hetkenaikaa hyvänä aloittelijoiden mäkenä, mutta unohtui muutaman vuoden kuluttua.
Nykyisen mäen kupeessa oli myös pienempi aloittelevien mäki, jollaisia aina tarvitaan. Uutta innostusta odotettaessa tulisi kiireesti rakentaa vasta-alkajille pieniä mäkiä. Puhkionkallion laskettelurinteen lisäksi pitäisi pian saada Kaustisella aikaan uusi mäenlaskun innostus. Kaustisella niin kuin muuallakin on paljon vilkkaita nuoria, joiden energia suuntautuu usein vähemmän toivottuihin asioihin. Mäenlasku olisi heille oiva harrastus ohjaamaan oikealle tielle.
Aineiston kokosivat: Jouko ja Timo Paavola, Ilkka Kivelä(kuvat) sekä Teemu Pesola
Kirjoitti: Teemu Pesola
